Mä rakastan aurinkoa. Myönnän kuuluvani siihen typerään jengiin, joka kyllä tiedostaa auringon aiheuttamat riskit iholla, mutta silti rakastaa grillata hipiäänsä porottavassa auringossa. Vauvan kanssa homma on tietenkin toinen, joten tänä kesänä niinä harmillisen harvoina aurinkopäivinä ollaan pötkötelty varjossa.

No äh, valehtelin. Välillä on (olosuhteidenkin pakosta) menty aurinkoon ottamaan yliannostukset d-vitamiinia ja ihosyöpäriskiä. Silloin Minimen iho on pidetty piilossa vaatteiden alla. Ostettiin sikakalliit  uv-vaatteetkin, joista saatan jorista lisää, jahka Polarn O. Pyretiltä vastataan muutamiin kysymyksiini aiheesta. Vaatteiden lisäksi auringolta voi piiloutua auringonvarjon pestiä suorittavan sateenvarjon alle ja niiden rumien vauvojen aurinkolasien taakse.

Aina nämä kikat eivät kuitenkaan riitä. Kantorepulla liikkuessa kädet jäävät auringon armoille, samaten kuin nenänpää. Uidessa keskitytään säteiden sijaan veden räisköttämiseen. Ja totta puhuen välillä vain tekee mieli heittäytyä Saariston lapsista tuttuun kesätunnelmaan ja oleilla auringossa edes pienen hetken kerrallaan miettimättä nykytutkimuksia, riskejä ja syöpiä. Sellaisina päivinä omatunnon saa voideltua aurinkorasvalla.

Itse käytän aurinkorasvana ihon peruskempparilitkuja, Niveaa ja Bizbunia. Olen yrittänyt läträtä myös luonnonkosmetiikkasuojien kanssa, mutta niiden jälkeensä jättämä valkoinen kalvo iholla on saanut palaamaan takaisin ihoon nopeasti imeytyviin myrkkyvoiteisiin. Minimen iholle en kuitenkaan missään nimessä levittäisi perusaurinkosuojavoiteita, joiden verenkiertoon imeytyvien kemikaalien syytelista on kova: niiden väitetään esimerkiksi toimivan hormoneiden tavoin sekä edistävän torjunta-aineiden pääsyä verenkiertoon. Jos haluat syventyä tähän tarkemmin, Uuden Mustan aurinkovoidejuttu auttaa alkuun.

Pyysinkin testiin muutamat putelit luonnonkosmetiikkafirmojen aurinkovoiteita. Laveran ja Lovean versiot ovat lapsille tarkoitettuja, mutta myös Santen ja Alpadermin putelit ajavat saman asian. Osaa tuotteista ei suositella vauvoille, mutta kuten Loveaa edustavan Ekovistan Suvi minulle kertoi, kiellon takana on toive, että vanhemmat älyäisivät suojata naperonsa ensisijaisesti juuri vaattein.

Luonnonkosmetiikan aurinkosuojien teho perustuu fysikaalisiin, eli mineraalipohjaisiin suodattimiin, joka nykypurteleissa on yleensä titaanioksidi. Ne heijastavat säteet pois iholta, kun peruskempparivoiteiden kemiallinen suoja imee säteet itseensä. Tästä johtuu myös luonnonkosmetiikkasuojien tahmaisuus, sillä suoja jää kerrokseksi iholle. Tällöin voide suojaa kuitenkin siitä sekunnista lähtien, kun se iholle lätkäistään, eikä voidetta tarvitse levittää puolta tuntia ennen aurinkoon astumista, kuten normikempparisuojia.

Tämän kesän aurinkopäivien vähyyden lisäksi minut yllätti tuotteiden muutamassa vuodessa parantunut koostumus. Enää luonnonkosmetiikka-aurinkosuojia käyttävien ei tarvitse tallustella kalkkilaivan kapteeni -lookissa pitkin rantabulevardia, vaan suojat levittyvät melko nätisti iholle.

Testin ehdoton voittaja on Lovean Kids spray *. Suihkutettavaa öljyistä suojaa on kätevä levittää iholle ja mikä parasta, se ei jämähdä iholle vaan todella levittyy. En luultavasti olisi huomannut eroa sokkotestissä, jos tämän rinnalle olisi annettu testattavaksi normikempparisuoja. Suojakerroin 50 testin korkein ja sen paikkansa pitävyys on tarkastettu ja mitattu Eu-säädösten mukaisesti  – mitä lie ne säädökset sitten ovatkaan.  Tuote on hajusteeton, mutta sanoisin sen tuoksuvan lievästi salaatilta ja kasvihuoneelta. Hintaa tällä 100 millilitran purtelolla näyttäisi olevan rapiat 20 euroa putiikista riippuen.

Toiseksi Minimen miniaurinkovoidetestissä ylsi meidän perheelle entuudestaan tuntematon Alpadermin aurinkosuoja. Tämäkin myydään kätevässä suihkupullossa, ja öljyistä suojaa on helppo levittää sätkivän vauvankin iholle. Tykkään myös suojan hennosta kookoksen tuoksusta, mutta se saletisti jakaa mielipiteitä. Tuote on valmistettu 100 prosenttisesti luonnon raaka-aineista ja se täyttää EU:n kosmetiikkadirektiivit. Jos purtelo olisi isompi kuin 50 millilitraa, halvempi kuin reilut parikymmentä euroa ja aurinkosuojaltaan korkeampi kuin 30, tämä olisi voinut kiilata voittajaksi.

Lavera jämähti karvoihin.

Kolmanneksi testissä sijoittui Laveran aurinkosuojavoide. Vaikkakin tämä jumitti tahnaksi iholle hanakammin kaikista testin tuotteista, olin kuitenkin yllättynyt sen levittyvyydestä. Aikaisemmat kokemukseni Laveran suojista kun ovat sama kuin purkkaa iholleen levittäisi. Vauvan pehmoiselle iholle se levittyi kivasti ja koin turvallisena etenkin uidessa, että näin valkoisesta kalvosta selvästi, että suojaa on edelleen iholla. Purnukka sisältää 75 millilitraa voidetta, jonka aurinkosuojakerroin on 30. Vegaanisella tuotteella on hintaa noin 17 euroa.

Oikealta vasemmalle: Sante, Lavera, Alpaderm ja Lovea.

Neljänneksi aurinkovoidetestissä jäi Santen suoja. Aikuisten käyttöön huono ei ollut sekään, mutta suojakerroin 20 pudotti pisteitä heti, kun kyseessä on kuitenkin lasten ihon suojaaminen. Santenkin jymäkkä voide oli haastava levitettävä, mutta etenkin vauvan iholla ja omilla hoidetuilla säärillä silkkinen voide levittyi ilman kirosanoja. Santea edustavan Natcosin Niina vinkkasi, että ennen aurinkovoiteen levittämistä iholle kannattaa levittää kookosöljyä, jonka päälle aurinkovoide levittyy nätimmin. Vauvalle en tätä kuitenkaan laittaisi, sillä se ei lähde iholta irti hellävaraisesti pesten. Minimen kasvoille suojaa jäi kylvystä huolimatta, ja iholle ilmestyi näppyjä. 100 prosenttisen luontaista suojaa myydään 100 millilitran purnukoissa hintaan 20 euroa ja rapiat.

Jaa