Vaikka meillä mennään näissä vauva-asioissa yleensä perstuntumalla, yhdessä asiassa ohjeita ja suosituksia on toteltu pilkulleen. Minime on täysimetetty tasan puolivuotiaaksi, eli tähän päivään saakka.
Aamulla puolivuotispäivän kunniaksi maiskuteltiin banaania, johon lypsin mukaan tujauksen maitoa. Taisi sitä mennä alas se ohjekirjojen mukainen teelusikallinen.
Sapuskointi oli Minimestä jännää. Lusikassa lähestyvä mössö vastaanotettiin hihkumisella. Tyyppi varmisteli katseilla, että eri puolilla pöytää istuvan vanhemmat varmasti näkevät, kuinka hienosti vauva tässä pistää banaania poskeen.
Makukin sai osakseen vain muutaman mutristuksen, jotka pienen pohdinnan jälkeen sulivat nauruun. Jälkkäriksi oli kiva natustaa lusikkaa ja lopuksi vielä heiluttaa sitä kapellimestarin elkein.
On mieletöntä, että tuo iso pötkäle vauvaa on tähän päivään asti kasvanut vain ja ainoastaan minusta imemällään energialla ja ravinnolla. Ensin kohdussa ja nyt puoli vuotta rinnalla.
Vaikka olen odottanut täpinällä, että kiinteiden aloituksen myötä Minimen eväsrasiat alkavat pikkuhiljaa sijaita muuallakin kuin paitani alla, pitihän siitä sitten liikuttua. Pian minityyppi ei enää äitiään tarvitse, vaan soittaa ilmoittaakseen, ettei tule ruoka-ajaksi kotiin.
Osasit aloittaa kunnon tuotteella. Meillä aloiteltiin perunalla eikä niitä irvistyksiä voi sanoin kuvailla….Muista, että banaani kovettaa vatsaa, joten jos vauva on jo kovavatsainen, banaanista saattaa tulla ongelmia. Meillä kävi näin joskus vuonna nakki ja peruna…ja ehdottomasti kätevin perunakokeilu on Oolannin pakastemuusi. Siitä voi ottaa pienen pakastekökön ja sekoittaa vedenkeittimessä kiehuneeseen veteen. Ei suolaa ja aitoa perunaa. Tällä onnistuttiin kaksosten kanssa…
En voi uskoa että Minime on jo puolivuotias, paljon onnea! Olen lukenut blogiasi alusta asti, ja tuntuu niin jännältä täältä matkojenkin takaa seurata kuinka pieni lapsesi kasvaa ja kehittyy. Onnea Minimelle ja koko teidän perheelle<3
Uusia kertomuksia odotellen,
Laura
Onnea puolivuotiaalle! Minimellä on aivan ihana mekko (vai mikä liekään)!
Ajattelin elämän vaikeutuvan siinä vaiheessa kun kiinteät aloitetaan, mutta yhtä helppoa on lapsen ruokailu edelleen. Tissi kulkee mukana, se kun on vielä se ensisijainen ravinto suurinpiirtein vuoden ikään ja sitten muuten lapsi syö sitä mitä on tarjolla (ja tietenkin että on sopivaa, ei siis suolaa, maitotuotteita jne. jne.), meillä kun sormiruokaillaan. Reissuun lähtökin on niin ihanan helppoa kun ei tarvitse miettiä erikseen vauvan ruokia, hänelle kun kelpaa rintamaito ja ihan mikä vaan ruoka (esim. mustekalarenkaat ja katkaravut :D). Suosittelen lämpimästi tutustumaan sormiruokailuun 🙂 Pöhkönä oli ajatellut, että ruokailut onnistuvat hyvin ilman äitiä melkein heti 6kk jälkeen, mutta eihän ne ensimmäiset 6kk kiinteitä ole kuin vain tutustumista (joskin meillä alkoi ruoka upota jo muutamassa viikossa, toisilla voi mennä 4kk ja molemmat on ihan normaalia) ja edelleen lapsi viihtyy rinnalla nelisen kertaa päivässä. Asennoiduin vain uudestaan että ihanaa, lapsihan itse tietää mitä tarvitsee ja kiva että voin auttaa 🙂
Joten kun Kalasataman sato on valmis korjattavaksi, niin kokeile kesäkurpitsasoseen sijaan/lisäksi iskeä kesäkurpitsasiivuja grilliin ja tarjota niitä, ainaki meillä suurta herkkua ja saadaan kaikki ruokailla yhtä aikaa 🙂
Nauran täällä nyt aika kovasti tota ekaa kuvaa, ehkä se jotenkin kuvastaa sitä hämmennystä ja ihmettä kun ekaa kertaa saa jotain muutakin kuin maitoa. Minimehän tuijottaa tota lusikkaa niin kiinteästi että melkein uskon että hiuksetkin on juuri tästä hämmennyksestä nousseet pystyyn… Ilmeessä yhtä aikaa keskittyneisyyttä ja selkeä valmistautuminen koitokseen, joka uutuudessaan saattaa hiukan jännittääkin. Selkeesti suuri ja tärkeä hetki hänen elämässään, mahtavaa että se on tallennettu!
Tossa viimesessä kuvassa hän taas on IHAN sun näköinen. ja kuten olen ennenkin tainnut kommentoida, Minime on kyllä ihanan ilmeikäs lapsi, vuoroin naurattaa ja liikuttaa kun tuota naamaa kattelee.
Onnea pienelle ja isolle 🙂
Löysin blogisi vasta viikonloppuna ja olen käyttänyt viime päivien päikkäriajat vanhojen kirjoitustesi lukemiseen 🙂 Mun päiviä rytmittää Minimetä nelisen viikkoa nuorempi poika. Meillä aloteltiin soseitten kanssa sotkeminen jo 4kk iässä, ihan vaan mielenkiinnosta ja kun poika korvikkeella kasvaa muutenkin (kaikilla se imetys ei onnistu, vaikka kuinka imettäis tunnin välein ja pumppais väliajat :/), niin ei ollut niin väliä iällä. Kolme neljä ekaa syöttökertaa sosetta oli enempi naamassa, hiuksissa, käsissä, vaatteissa, äitin vaatteissa ja lattialla kuin vauvan mahassa, mutta sitten poika hoksas miten ruuan saa nieltyä ja sosetta alkoi meneen enempi ja enempi.
Onnittelut puolivuotiaalle 🙂
Onnea puolivuotiaalle sankarille <3
Banaanilla aloitettiin vähän olosuhteiden pakosta. Ollaan lähdössä reissuun ja pakastetut soseet eivät kestäisi pitkää matkaa, banaani taas ei ole moksiskaan. Perillä tehdään sitten soseet suoraan maasta nostetuista ja poimituista herkkuista!
Ai niin, mun tiedon mukaan kypsä banaani nimenomaan edistää ruuansulatusta. Raaka toki saattaa aiheuttaa jumeja. Mutta eiköhän näälin mene vauvakohtaisesti.
Kiitos perunavinkistä. Me käytetään todella harvoin perunaa, joten siitä tuskin tulee Minimenkään päivittäistä tai edes viikottaista sapuskaa. Mutta hyvä tietää varmuuden varalle!
Mäkään en voi tajuta, mihin puoli vuotta on hujahtanut. Onnittelut otettu kiitollisina vastaan ja välitetty eteenpäin.
Onnittelut välitetty! Lyhytlahkeinen potkari on Marimekon ja tykkään kans siitä hurjasti. Paitsi nyt se on banaanitahroissa, jotka ei lähde millään kikalla irti…
Jep, sormiruoka otetaan framille, jahka nyt ensin soseiden kanssa on hetki aikaa sotkettu. Joten Kalasataman ja parvekkeen satoa odotellessa!
Haha joo, monet hyvät naurut toi Minityyppi tarjoilee päivittäin vain ilmeillä ja eleillään! Yritin pällistellä tuota viimeistä kuvaa sillä silmällä, että onko mun näköä, mutta en sitä erityisemmin huomaa. On se jännä, miten muut näkevät niin eri tavalla!
Kiitos kiitos!
Kiva, että löysit tiesi tänne lähiöön! Minimekin hokas nielemisen neljännellä kerralla. Mutta koska neuvolan kehotuksesta edetään maistelussa ripeään tahtiin, neljännen kerran jälkeen vaihdettiin banaani ohravelliin. No sitä ei sitten mennyt alas varmaan teelusikallistakaan, vaikka useampi kerta kokeiltiin. Porkkana taas sitten maistui.
Onnittelut välitetty perille!
Kiitos sankarin puolesta!
Joo! Kukaan ei oo varoittanut, ettei banaania saa sitten millään irti vaatteista. Se ei vain lähde! Mustikka muka ollu kovakin pahis, mutta kyllä sen saa vaikka sappisaippualla pois! Tästä kun jollekin valitin, niin vesimeloni on kuulemma toinen pahis, kertoi hän.
Äläpä! Mustikka the pahisten pahis kyllä lähtee, mutta banaani jämähtää ikuisiksi ajoiksi. Kiitos vesimelonivaroituksesta. Tyyppi on kyllä sitäkin kiskonut, mutta onneksi ollaan selvitty ilman tahrakatastrofia sen kanssa ainakin tähän mennessä.