Romanttinen risteilyloma! Lähiömutsi ja lähiöjeppe eivät poistuneet hytistään kahden päivän aikana kuin syömään!
Jos elettäisiin Hollowoodin julkkiselämää, meidän viikon takaisesta risteilystä Ruotsiin olisi saatu vain vähän paparazzikuvia, mutta useita seksilomajuoruja. Kuten yleensä, totuus on kuitenkin aivan toinen. Meidän hytissä lähinnä syötiin suklaata ja nukuttiin.
Ajatus kreisistä risteilystä Itämerellä ja hulvattomasta päivästä Tukholmassa lähti, kun luin jostain raskausaikaa käsittelevästä kirjasta babymoonista. Sillä tarkoitetaan tulevan äipän ja isukin kahdenkeskistä irtiottoa ennen kuin unettomat yöt ja puklun täplittämät arkipäivät imaisevat pariskunnan perheeksi. Eli nauti vielä kun voit. Enpä ollut aikaisemmin riemastunut mistään kirjojen ohjeesta näin paljon! Päätin noudattaa ohjetta, tuli mikä tuli.
Lentomatkustaminen oli kuitenkin hylättävä suunnitelmista, sillä jo pelkkien pitkien kinttujenikin kanssa ahtaissa penkeissä tuntitolkulla könöttäminen on tukalaa. Entäs, kun eteen on kiinnitetty vielä kuuden kilon perunasäkki. Ei kiitos. Eikä meillä olisi kyllä ollut aikaakaan, saati pätäkkää.
Kompromissina varasimme pramean A-luokan hytin risteilijältä (oikein ikkuna ja telkkari, voi hitsiläinen, miten siistii!). Suunnitelmissani tanssisimme laivan neovaloin koristellussa discossa nauraen mauttoman ysärimusiikin tahtiin, söisimme ällösöpösti kynttiläillallisen ja muhinoisimme hytissä. Pakkasin oikein hierontaöljyä mukaan.
Lähtöpäivänä tuuli pakotti paksuimmatkin puut niiaamaan nöyrästi ja pienimmät risteilijät perumaan lähtönsä. Silja kuitenkin otti matkustajat syövereihinsä, nappasi heistä laivaan saapuessa kuvan ja joulupukinkin olivat hankkineet toivottamaan lomailijat tervetulleiksi. Minussa elää syvään kiinnittyneenä estoniapelko, joten jättimäisen laivan aloittaessa vaappumisensa, olisin antanut vaikka lempikorkkarini, etten olisi ollut raskaana. Silloin olisin voinut muiden matkustajien kanssa karaokessa remuten vetää laivaperseet ja heilua pitkin hyttikäytäviä ihan vain viinan voimasta. Nyt vessaankin könyäminen pikkuhytissä oli suoritus, takapuolen osumisesta pöntölle puhumattakaan.
Vietimmekin illan syömällä taxfree-karkkeja (josta en ennen raskauttani edes välittänyt) ja katsomalla enemmän televisiota, kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä. Onneksi sontaluukusta tuli niin paskaa ohjelmaa, että ulkona myrskyävän meren sijaan huomioni keskittyi kohtalaisesti televisiotarjonnan mollaamiseen.
Ruotsissa kaikki oli onneksi paremmin, niin kuin niillä pirulaisilla tuntuu aina olevan. Myrskyn takia myöhästyneen laivan takia romanttinen kaupunkiloma jäi kuitenkin lyhyeksi. Ehdittiin sentään näkemään Tukholmassa asuvaa ystävääni ja ihastelemaan ärsyttävän tyylikkäitä paikallisia.
Mutta onneksi oli vielä ilta ja yö jäljellä, nyt kreisibailataan! Kähersin piikkisuorat hiukseni sutjakoille käkkäröille ja meikkasin, mitä en ole raskaana ollessani tehnyt kuin juhlia varten. Töpöttelin oikein kajalia ulkonurkkiin ja huulipunakavalkadista valitsin pinkin putkilon. Päheän näköisinä kuljimme käsikynkkää laivan buffettiin, jossa meillä oli varattuna pöytä.
 Tunsin oloni minimittaisessa (”hitto, täähän on nyt mahan kanssa vielä tuplasti lyhyempi”) mekossa hölmöksi, kun vihdoin istuimme paikoillemme vetoiseen ja toimistovaloilla valaistuun saliin. Ei kynttilöitä tai tunnelmallista musiikkia. Vain leikkeleitä ja erilaisia kaloja pursuava joulunoutopöytä, joka on kasvisruokavaliota noudattavalle etenkin näin raskausaikana kaikkea muuta kuin monipuolinen ja hyvä vaihtoehto. Ja naapuripöydässä oli ”voi vittu, että on edelleen darra” –mölinöillä olemassa olostaan muistuttava teinipoikalauma, jonka yhden jäsenen t-paidassa luki fuck you, I drive a Volvo. Silti luulen, että niiden autokansien alapuolella sijaitsevissa hyteissä oli ollut omaa hyttiämme enemmän sutinaa edellisenä yönä. Romanttinen illallinen kului hytisten kylmästä ja luoden haaveilevia katseita olut- ja viinihanojen suuntaan.
Illallisen jälkeen oli pakko mennä hyttiin peiton alle lämmittelemään. Kun nenänpää tuntui taas olevan samalla lämpöasteilla muun kropan kanssa, olikin aika lähteä katsomaan laivan muuta bilehiletarjontaa. Tai sitten ei. Vielä mukavampaa oli nukahtaa lähiöjepen kainaloon. Että sellainen hurja lemmenloma. Tästä ei taida enää olla paluuta entiseen, mä oon valmis mutsiutumaan.
Jaa: